Revolution! Kirjakapina. Osa 1

Minä olen keski-ikäinen mies. Innostuin lukemisesta edesmenneen isäni ansiosta. Varusmiesaikana minut leikattiin Lahdessa. Leikkauksen jälkeen valittelin isälle lankapuhelimessa tylsyyttä. Ei ollut kännyköissä pelejä ja ei ollut edes kännykkää. Vuonna 1992 joutui olemaan sairaalassa viikon.

Isä oli jäänyt miettimään, miten voi poikaa auttaa ja seuraavan päivän puhelussa isä sanoi, - Käy katsomassa onko sairaalassa omaa kirjastoa.

Mitä ihmettä, sairaaloissakin oli omat pienet kirjastot ja lukeminen oli se avain millä sain aikani kulumaan. Aloitin nimittäin lukemaan Kalle Päätalon Iijoki sarjaa.

Ennen fyysisiä kirjoja löytyi monesta paikasta. Ihmiset lukivat paljon. Tietosana kirjat olivat monen kodin hyllyssä ja kodeissa oli omat kirjahyllyt. Läksyt luettiin koulukirjoista ja joka paikassa harjoitettiin lukemista, jos halusi saada tietoa. Niellä uutisia. Uutisia, jotka olivat ainakin päivän vanhoja.

Tänään kaikki on saatavilla reaaliajassa, kuten uutiset, tieto ja vaikka tämä blogi.

Me Aamun jengi ruvetaan kirjakapinaan. Me haluamme kirjat takaisin. Kirjastot, kirjakaupat, koulut ja koko kulttuuri ala tarvitsee hieman herättelyä. Ei voida tyytyä tämän päivän tilanteeseen. Pienen miehen hiljainen huuto. Sloganiksi valikoitui Rakkaudesta kirjoihin ja siitä me haluamme pitää Aamussa kiinni. 

Seuraavassa kirjoituksessa menemme syvemmälle tähän revolution-kapina teemaan. -Marko-